Sika on suomalainen klassikko korttipeli, jota on pelattu niin perhe-illoissa kuin myös mökkireissuilla jo vuosikymmenten ajan. Pelin yksinkertaiset säännöt ja rento tunnelma tekevät siitä erityisesti lasten ja perheiden suosikin, mutta se sopii varsin mainiosti myöskin aikuisten rattoisiin illanviettoihin.
Sika korttipelin tavoitteena on päästä eroon omista korteista mahdollisimman nopeasti. Peli on saanut nimensä siitä, että viimeiseksi kortteja kädessään pitelevä pelaaja jää ”siaksi”.
Miten tätä korttipeliä sitten pelataan? Toisin kuin pasianssi, sika on parhaimmillaan useamman pelaajan kesken. Sikaa voi pelata kahdesta pelaajasta ylöspäin, mutta suositeltava pelaajamäärä on 3–8. Tavallisimmin sikaa pelataan yhdellä 52 kortin pakalla, mutta isommalla porukalla kannattaa kuitenkin käyttää kahta pakkaa. Tässä pelissä ei haittaa, vaikka pakasta olisikin pari korttia hävinnyt, sillä numeroiden ja maiden määrällä ei ole suurta merkitystä. Pelin kesto vaihtelee 10–30 minuutin välillä, ja se sopii yli 6-vuotiaille.
Sika korttipeli alkaa korttien sekoittamisella, jonka jälkeen ne levitetään pöydälle ympyrän muotoon kuvapuoli alaspäin. Peli etenee vuoroissa, ja sen ideana on päästä omista korteista eroon mahdollisimman nopeasti. Tai ainakin yrittää olla jäämättä viimeiseksi pelaajaksi, joka vielä pitelee kortteja kädessään. Eli toisin sanoen välttää tulemasta siaksi.
Sika korttipeli etenee vaiheittain:
Alussa kaikki kortit levitetään pelipöydän keskelle kuvapuoli alaspäin ympyrään, ja aloituskortti nostetaan näkyviin keskelle.
Jakajan vasemmalla puolella oleva pelaaja aloittaa nostamalla ympyrästä kortteja käteensä, kunnes saa kortin, joka on samaa maata kuin keskellä oleva kortti. Esimerkiksi: Jos keskellä on hertta, pelaaja nostaa kortteja, kunnes saa hertan, ja asettaa sen keskelle. Tämän jälkeen hän voi pelata vielä yhden haluamansa kortin, kuten vaikkapa padan, pinon päälle.
Seuraava pelaaja lähtee metsästämään samaa maata, kuin mitä edellinen pelaaja löi viimeisenä pöytään. Eli esimerkiksi sitä pataa.
Kun ympyrä on tyhjentynyt korteista, siirrytään pelaamaan kädessä olevilla korteilla.
Jos pelaajalla ei ole samaa maata kuin keskellä oleva kortti, hänen täytyy nostaa pinosta kortteja, kunnes löytää sopivan vaihtoehdon.
Peli päättyy, kun vain yhdellä pelaajalla on kortteja jäljellä ja hänet kruunataan siaksi.
Sika korttipelissä saattaa välillä syntyä pattitilanne, jossa kukaan ei tunnu pääsevän korteistaan eroon. Yleisin pattitilanne on, kun pinosta nostetaan useita kortteja peräjälkeen, eikä oikeaa maata tunnu löytyvän. Tällöin peliä voi helpottaa seuraavalla tavalla: jos pinosta on nostettu esimerkiksi kymmenen korttia ilman sopivaa maata, voidaan sopia, että pelaaja joutuu jättämään vuoronsa väliin ja seuraava pelaaja jatkaa. Näin peli ei jää jumiin ja etenee sujuvammin.
Toinen vaihtoehto on sopia etukäteen, että jos pinossa ei ole enää yhtään korttia, peli päättyy siihen ja voittaja on se, jolla on vähiten kortteja kädessään. Tämä sääntö nopeuttaa peliä etenkin isolla porukalla ja varmistaa, että se ei jää pyörimään paikalleen.
Vaikka sika perustuukin suurelta osin sattumaan, pelaaja voi kuitenkin vaikuttaa omaan menestykseensä tarkkailemalla muiden pelaajien pelitapaa ja muistamalla, mitä maita he ovat joutuneet nostamaan. Jos pystyy päättelemään, mitä kortteja muilla on kädessä, voi yrittää pelata sellaisia maita, joita muilla todennäköisesti ei ole. Tässä pelissä menestyy parhaiten, jos osaa yhdistää tuurin ja pienen taktikoinnin.
Sika korttipelin tarkka alkuperä ei ole tiedossa, mutta se on kuulunut suomalaiseen peliperinteeseen jo useita vuosikymmeniä. Peli on todennäköisesti kehittynyt kansainvälisistä seurapeleistä, kuten Mau-Mau, joissa tavoitteena on päästä korteista eroon. Sika muistuttaa monia muita pohjoismaisia ja eurooppalaisia pelejä, mutta se on vakiinnuttanut asemansa erityisesti Suomessa.
Siasta löytyy monia muunnelmia. Tunnettuja variaatioita ovat esimerkiksi seiskan sukuinen versio, jossa keskelle voi pelata paitsi samaa maata, myös samanarvoisen kortin, kuten esimerkiksi ässän tai kuninkaan. Tässä muunnelmassa kahdeksikko toimii jokerina ja se voidaan pelata minkä vain kortin päälle. Kortteja ei myöskään nosteta käteen, vaan ne laitetaan pinoksi pöydälle, ja aiemmin nostettuja kortteja ei saa käyttää myöhemmillä kierroksilla. Kun pöydän kortit loppuvat, pinot nostetaan käteen ja peli jatkuu pienin muutoksin.
Toinen yleinen muunnelma on se, että useita samannumeroisia tai samaa maata olevia kortteja saa pelata kerralla useamman. Sika on siis peli, joka taipuu moneen ja jonka säännöistä voi sopia juuri sen oman peliporukan kesken.
