Uno-ohjeet menevät niin, että ensin jokainen pelaaja ottaa pakasta yhden kortin. Suurimman numeron saanut pelaaja toimii pelin jakajana. Erikoiskortit saavat tässä vaiheessa arvon nolla. Jakaja jakaa kaikille seitsemän korttia, asettaa loppupakan pöydälle ja nostaa yhden kortin aloituskortiksi.
Aloituskortti ei voi olla erikoiskortti. Tämän jälkeen jakajan vasemmalla puolella istuva pelaaja aloittaa. Hänen tulee asettaa pöydälle kortti, joka on joko samaa väriä, sama numero tai samaa kuvaa kuin pöydällä oleva. Myös mustat jokerikortit käyvät.
Peli jatkuu normaalisti niin kauan, kunnes jollakin pelaaja on vain yksi kortti jäljellä. Tällöin hänen tulee muistaa huutaa sana ”Uno”. Jos hän unohtaa, joutuu hän nostamaan kaksi korttia lisää, mikäli joku pelaajista huomauttaa asiasta. Ensimmäisenä käden tyhjäksi saanut voittaa kierroksen.
Kun pelikierros on loppunut ja voittaja on selvillä, lasketaan häviäjien kortit yhteen. Häviäjien korttien yhteenlaskettu summa määrittää voittajan pisteet pelikierrokselta. Se pelaaja, joka saa ensimmäisenä 500 pistettä, on koko pelin voittaja.
Korttipeli Uno on äärimmäisen jännittävä, sillä peliä voi joko pelata hyvin monen kierroksen verran, ja jokainen pelikierros voi olla joko pitkä tai lyhyt. Joskus kierroksia ei tule kovin montaa, jos joku pelaaja onnistuu voittamaan kierroksen ajoissa, kun muilla pelaajilla on vielä suuri kasa kortteja jäljellä. Myös pelin erikoiskortit tuovat peliin jännittäviä käänteitä ja jännitys pysyy yllä koko pelin ajan.
Suuri osa Unon jännittävyyttä ja yllätyksellisyyttä syntyy erilaisten erikoiskorttien käytöstä. Niiden avulla pelin kulku voi kääntyä hetkessä aivan päälaelleen.
Nosta 2 -erikoiskortin saa pelata, kun se sopii peliin arvonsa tai värinsä puolesta. Näitä voi myös halutessaan pelata kerralla niin monta kuin niitä omistaa. Kun kortti lyödään pöytään, seuraava pelaaja joutuu nostamaan pakasta kaksi korttia käsikortteihinsa. Tämän jälkeen vuoro siirtyy seuraavalle. Poikkeuksena on tilanne, jossa myös seuraavalla pelaajalla on Nosta 2 -kortti. Silloin hän voi laittaa sen pinon päällimmäiseksi ja välttyä nostamasta kortteja. Sen sijaan seuraava pelaaja joutuu nostamaan neljä korttia. Ketjutusta voidaan jatkaa, kunnes kenelläkään ei ole Nosta 2 -kortteja jäljellä.
Suunnanvaihto-kortin saa pelata Nosta 2 -kortin tapaan, kun se sopii peliin arvonsa tai värinsä puolesta. Kortti muuttaa nimensä mukaisesti pelisuunnan, ja kortteja voi halutessaan pelata kerralla useampia. Jos pelaaja käyttää parillisen määrän Suunnanvaihto-kortteja, pelisuunta ei muutu. Parittomalla määrällä se muuttuu. Ohitus-kortin avulla vuoro siirtyy seuraavan pelaajan ohi. Jos kortteja käyttää kerralla useita, vuoro siirtyy niin monen pelaajan ohi kuin kortteja on.
Villi-kortin saa väristä riippumatta pelata koka vain ja minkä tahansa kortin päälle. Tällöin pelaaja saa päättää, mitä väriä seuraavana vuorossa olevan pelaajan pitää pelata. Kortteja voi halutessaan pelata kerralla useita, mutta silloinkin voi esittää ainoastaan yhden värimuutoksen. Samalla kertaa ei saa pelata muita kortteja.
Villi + Nosta 4 -kortin puolestaan saa pelata vain silloin, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. SIlloin seuraava pelaaja joutuu nostamaan neljä korttia, ja kortin esittänyt saa lisäksi päättää, millä värillä peliä jatketaan. Kortteja voi pelata useita kerralla, mutta värimuutoksia saa siitä huolimatta esittää vain yhden. Mikäli seuraavalla pelaajalla on myös Villi + Nosta 4 -kortti, hän voi pelata sen, jolloin vuoro siirtyy seuraavalle, joka joutuu nostamaan kahdeksan korttia. Mikäli toinen palaaja epäilee huijausta, jossa pelaajalla olisi ollut käytettävissään muitakin kortteja kuin Villi + Nosta 4 -kortti, epäillyn on paljastettava korttinsa. Mikäli epäilys oli oikea, hän joutuu nostamaan neljä korttia. Jos epäilys oli väärä, syytöksen esittänyt nostaa kuusi korttia ja menettää tämän lisäksi vuoronsa.
Uno Flip on ehtinyt olla markkinoilla vasta parisen vuotta, mutta monet vannoutuneet Uno-fanit hehkuttavat, että peli on jopa koukuttavampi kuin kaikkien tuntema, perinteinen Uno. Se on melkoisen paljon luvattu, mutta kiistaton tosiasia on, että Uno Flip on varsin hauska ja moneen makuun sopiva peli. Säännöt ovat yhtä nopeasti omaksuttavissa kuin Unon säännöt yleensäkin, mikä on silkkaa plussaa liian monimutkaisten pelien maailmassa. Peliä suositellaan seitsemänvuotiaille ja vanhemmille, ja säännöt ovat niin ikään jo eskarilaisen omaksuttavissa vallan mainiosti.
Uno Flip poikkeaa peruspelistä korttiensa ansiosta. Korteista on olemassa kaksi puolta: vaalea ja tumma. Nämä muuttavat pelin luonteen, vaikka säännöt muuten ovatkin samankaltaiset. Vaaleat eli valkoreunaiset kortit ovat samat tutut kortit, joita Unossa yleensäkin käytetään. Kun jaat kortteja tavalliseen tapaan, varmsta, että kaikki kortit ovat sama puoli ylöspäin, tumma puoli pelaajaa kohden. Peli alkaa vaalealla puolella ja aivan samoin kuin mikä tahansa Uno-peli.
Peli muuttuu haastavammaksi ja kiehtovammaksi Flip-korttien ansiosta. Kun joku päättää pelata Flip-kortin, joita on pelissä kahdeksan, kaikkien tulee kääntää korttien tumma puoli pelattavaksi ja jatkaa peliä siten. Tämän jälkeen peli jatkuu tumman puolen korteilla, kunnes joku jälleen käyttää oman Flip-korttinsa ja kortit käännetään. Pelin jännitys piilee siis yhä enemmän sen yllätyksellisyydessä. Juuri kun luulee pitävänsä voittokortteja kädessään, joku saattaakin käyttää Flip-korttia ja tilanne kääntyy päälaelleen. Voittotuuletus kannattaa siis toteuttaa vasta, kun peli on oikeasti ohi!
Koska Unoa tekee mieli pelata koko perheen kanssa, myös porukan pienimpien, on ilahduttavaa, että pelistä on kehitetty myös Uno Junior -versio. Tämä peli ei kuulu siihen lastenpelikategoriaan, jonka pelien äärellä aikuiset tylsistyneenä vilkuilevat salaa kelloa. Uno Juniorissa joitakin sääntöjä on yksinkertaistettu, mutta pelin koukuttavuus ei ole kärsinyt muutoksista lainkaan.
Uno Juniorissa kortit on kuvitettu värikkäillä eläinhahmoilla, jotta lasten on helpompi ja myös hauskempi tunnistaa kortit ja pysyä kärryillä pelin kulussa. Tavoite on sama kuin perinteisessäkin Unossa: päästä eroon kaikista korteista. Pelissä on mukana kolme eri vaikeustasoa, joita voi vaihdella pelaajien iän ja taitojen mukaan.
Ainoa suurempi muutos Uno Juniorissa on se, että pelistä on poistettu joitakin kortteja, joiden hahmottaminen on lapselle haastavaa, kuten Nosta 4 -jokerit. Koska numerot on korvattu eläimillä, yhdistäminen tapahtuu eläimiä yhdistämällä. Värit ovat edelleen tärkeässä osassa peliä, joten yhdistäminen voi tapahtua yhä myös värien kautta.
Unoa voi pelata mainiosti myös kahdestaan. Silloin peli saa omanlaisensa vivahteen, joten kaksin pelaaminen voi olla mukavaa vaihtelua. Kaksinpelissä noudatetaan Unon sääntöjä, kuten tavallisestikin. Poikkeuksen tekee Suunnanvaihto-kortti, joka kaksinpelissä toimii Ohitus-kortin tapaan. Sääntöjen noudattaminen on erityisen tärkeää, kun pelaajia on vain kaksi, koska ulkopuolinen kontrolli puuttuu. Pelaajista vanhempi sekoittaa pakan ja jakaa kortit, nuorempi puolestaan aloittaa pelin pelaamalla haluamansa kortin käsikorteistaan.
Mikäli pelaajia olisi enemmän, vuoro siirtyisi nuoremmasta myötäpäivään, mutta koska pelaajia on vain kaksi, vuorot vaihtelevat. Jos ympärille kerääntyy ystäviä tai perhettä seuraamaan peliä, he eivät saa sääntöjen mukaan antaa minkäänlaisia neuvoja kummallekaan pelaajalle. Jos joku haluaa liittyä mukaan kesken pelin, näin voi tehdä vanhimman pelaajan suostumuksella. Silloin peliin liittyvä pelaaja nostaa yhdeksän korttia ja asettuu sen jälkeen pelaamaan haluamalleen paikalle.
Uno Extremessä pätevät samat säännöt kuin klassisessakin Unossa, mutta ekstrana mukana on automaattinen kortinjakaja ja korteissa on mukana Uno Extreme -kortti. Kun tämä kortti pelataan, sen palaaja saa ensin päättää värin ja sen jälkeen valita kenet tahansa peliseurasta käynnistämään kortinjakajan. Luonnollisesti uhriksi kannattaa valita pelaaja, joka on lähimpänä voittoa, eli jolla on vähiten kortteja. Kortinjakaja toimii sattumanvaraisesti. Se saattaa syöttää nappia painavalle pelaajalle ison kasan kortteja, joista hänen pitää yrittää pelaamalla päästä eroon – tai jos hyvä tuuri käy, kortteja ei tule lainkaan ja peli jatkuu aikaisemman tilanteen mukaisesti.
Uno-perheen uusi tulokas on Uno Dos, joka noudattelee klassikkopelin linjaa, mutta omalla, hauskalla twistillä. Tavoite on kummassakin pelissä sama, eli päästä ensimmäisenä eroon kaikista korteistaan. Kortteja pääsee omalla vuorollaan vähentämään yhdistämällä niitä numeron tai värin mukaan kuvapuoli ylöspäin oleviin pöytäkortteihin. Mikäli sekä numero että väri ovat molemmat oikein, korttien nostajaksi saattaakin joutua peliseuralainen. Mukana oleva Dos-villikortti voi vastata mitä tahansa väriä ja #-villikortti puolestaan mitä tahansa numeroa,
Uno Dosin varsinainen juju on siinä, että kun Unossa huudetaan “uno” yhden kortin ollessa jäljellä, Dosissa huudetaan “dos”, kun jäljellä on kaksi korttia. Mikäli tämä pelin huumassa unohtuu, voitto livahtaa taas kauemmas, sillä unohtajan on nostettava lisäkortteja itselleen.
Unon säännöt ovat selkeät ja toimivat, mutta pelaajien yhteisellä päätöksellä niitä voidaan vaihtelun vuoksi myös muokata. Uno-kortit ovat monikäyttöiset, joten peliä voikin muunnella hyvin moneen suuntaan, ja vain mielikuvitus on rajana. Pelissä voi muokata joko yhtä sääntökohtaa tai pistää koko pelikuvion uusiksi haluamallaan tavalla.
Voidaan kokeilla vaikkapa rajoittamatonta nostoa, jossa kortteja voi nostaa pakasta niin pitkään, että saa sopivan kortin tai ei enää tahdo nostaa enemmän. Jos taas päätetään kokeilla niin sanottua kertautuvaa vaikutusta, kaikkien erikoiskorttien vaikutus tuplaantuu: esimerkiksi +2-kortti merkitseekin +4-korttia. Vaihtelua saadaan myös pelaamalla Unoa joukkueittain. Silloin säännöt ovat samat kuin yksilöpelissä, mutta päätökset tehdään joukkueina – ja joukkueena myös tuuletetaan saatua voittoa.
