Vapaakenttä on suosittu pasianssityyppi, joka tunnetaan englanniksi nimellä FreeCell. Se on osa monien käyttöjärjestelmien mukana tulevaa pasianssipakettia ja noussut suosioon erityisesti sen ansiosta, että lähes kaikki jaot ovat voitettavissa taidolla ja harkinnalla. Toisin kuin monet muut pasianssipelit, Vapaakenttä ei perustu tuuriin vaan logiikkaan ja ennakointiin.
Peli alkaa, kun 52 kortin pakka jaetaan kahdeksaan sarakkeeseen siten, että kaikki kortit ovat näkyvissä. Pelaajan tehtävänä on järjestää kortit neljään maapakkaan, yksi jokaista maata varten. Näissä maapakoissa kortit tulee järjestää ässästä kuninkaaseen. Pelaaja voi siirtää kortteja sarakkeesta toiseen, mutta siirron on noudatettava sääntöä: kortin on oltava yhtä arvoa pienempi ja eri väriä kuin kortti, jonka päälle se siirretään. Lisäksi pelissä on käytettävissä neljä vapaakenttää, joihin voi siirtää yksittäisiä kortteja tilapäisesti. Näiden avulla voi vapauttaa tilaa ja tehdä monimutkaisempia siirtoja. Maapakat sijaitsevat pelialueen oikeassa yläkulmassa ja vapaakentät vasemmassa yläkulmassa.
Vapaakentän säännöt ovat yksinkertaiset mutta vaativat tarkkaa huomiota. Pelaaja voi siirtää sarakkeiden välillä kortteja vain, jos ne muodostavat laskevan sarjan vuorovärissä. Esimerkiksi punainen 7 voidaan siirtää mustan 8:n päälle. Vapaakenttiin saa siirtää vain yhden kortin kerrallaan, ja vain tyhjiin sarakkeisiin voi siirtää minkä tahansa kortin tai korttirivin. Kortteja maapinoihin tulee siirtää nousevassa järjestyksessä, aina saman maan mukaan. Jos kaikki vapaakentät ja sarakkeet ovat täynnä, liikkumavara katoaa ja peli voi jäädä jumiin. Siksi kentän hallinta on tärkeämpää kuin nopeat siirrot. Siirtojen suunnittelu useita askeleita eteenpäin on usein avain onnistumiseen.
Pelin päätavoite on saada kaikki kortit siirrettyä maapakkoihin oikeassa järjestyksessä. Tämä edellyttää sitä, että pelaaja purkaa aluksi sekavaa kenttää ja järjestää kortit niin, että pienimmät kortit pääsevät esiin. Peli etenee vaiheittain: ensin siirretään esteenä olevia kortteja pois tieltä, sitten vapautetaan sarakkeita ja lopulta rakennetaan järjestystä maapakkoihin. Yleensä ensimmäisenä siirretään ässiä ja kakkosia, mutta joskus ne ovat piilossa ja vaativat useita siirtoja päästäkseen esiin. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä helpommaksi siirrot usein muuttuvat, kun maapakkoihin saadaan sijoitettua enemmän kortteja ja tilaa vapautuu. Toisaalta virhesiirrot alussa voivat tehdä pelistä lähes mahdottoman.
Voittaminen ei perustu sattumaan, vaan johdonmukaiseen ja harkittuun pelaamiseen. Hyvät pelaajat kiinnittävät huomiota erityisesti seuraaviin asioihin:
Siirrä pienimmät kortit maapakkoihin heti, kun se ei estä muita liikkeitä.
Vapauta sarakkeita tyhjiksi aina kun mahdollista – tyhjä sarake lisää siirtovaihtoehtoja merkittävästi.
Älä täytä kaikkia vapaakenttiä samanaikaisesti – ne ovat arvokkaita siirtotilaa.
Suunnittele ainakin kaksi tai kolme siirtoa etukäteen ennen päätöksentekoa.
Käytä kortin väriä ja arvoa hyväksi päättäessäsi, minne sen siirrät – joskus näennäisesti huono siirto voi avata uusia mahdollisuuksia myöhemmin.
Näiden perusperiaatteiden avulla voit parantaa voittomahdollisuuksiasi merkittävästi. Myös virheiden hyväksyminen ja niistä oppiminen on tärkeä osa kehittymistä
Hyvä tapa lähestyä peliä on ajatella sitä kuin pulmatehtävää. Älä siirrä kortteja vain siksi, että voit – mieti, mitä siirto mahdollistaa tai estää jatkossa. Esimerkiksi kortin siirtäminen vapaakenttään voi helpottaa sarakkeen purkamista, mutta samalla se vie tilaa myöhemmiltä siirroilta. Maapakkoihin ei kannata siirtää kortteja liian aikaisin, jos niitä voi vielä hyödyntää sarakkeiden järjestämisessä. Pyri pitämään vähintään yksi vapaakenttä tyhjänä mahdollisimman pitkään. Kun saat tyhjän sarakkeen, käytä sitä viisaasti: se on kuin ylimääräinen “apukäsi”. Jos pelaat digitaalisella versiolla, käytä “peruuta”-toimintoa oppiaksesi erilaisista tilanteista.
Vapaakenttä ei ole aivan uusi peli, vaikka sen suosio onkin kasvanut erityisesti 1990-luvulla. Sen juuret ulottuvat peleihin kuten Eight Off, jota pelattiin käsin jo 1960-luvulla. Ensimmäisen tietokoneversion kehitti Paul Alfille vuonna 1978 käyttäen PDP-11-tietokonetta. Alfillen versio oli ohjelmoitu tekstipohjaisella käyttöliittymällä, eikä sitä levitetty laajasti. Suurelle yleisölle peli tuli tutuksi vasta, kun Microsoft lisäsi sen Windows 95 -käyttöjärjestelmään. Sen jälkeen siitä tuli yksi kaikkien aikojen pelatuimmista pasiansseista. Vapaakenttä erottui muista peleistä nimenomaan älyllisyydellään ja sillä, että melkein kaikki pelit ovat voitettavissa.
Vapaakentän perusmuoto on synnyttänyt useita erilaisia versioita, joissa säännöt on muokattu tuomaan lisää vaihtelua tai haastetta. Yleisimpiä variaatioita ovat Baker’s Game, Eight Off, Penguin ja Sea Towers. Joissain versioissa korostetaan eri sääntömuutoksia, kuten se, että kortit täytyy järjestää saman maan mukaan eikä vuorovärissä. Muutokset voivat vaikuttaa merkittävästi pelin vaikeustasoon ja strategiaan. Myös vapaakenttien määrä vaihtelee, mikä muuttaa siirtomahdollisuuksia ja suunnittelua. Variaatiot sopivat pelaajille, jotka haluavat vaihtelua tai lisähaastetta perinteiseen Vapaakenttään verrattuna.
Baker’s Game muistuttaa rakenteeltaan Vapaakenttää, mutta siinä kortit järjestetään sarakkeissa saman maan, ei vuorovärin mukaan. Tämä sääntö tekee pelistä huomattavasti vaikeamman. Siirtoja on vähemmän ja kenttä menee helpommin tukkoon, jos ei suunnittele huolellisesti. Pelissä korostuu tarve pitää vapaakentät ja tyhjät sarakkeet käytettävissä koko ajan.
Eight Off on yksi vanhimmista Vapaakentän esiasteista. Siinä käytetään kahdeksaa vapaakenttää neljän sijasta, mikä mahdollistaa joustavammat siirrot. Toisaalta kortit on järjestettävä saman maan mukaisesti, mikä tekee järjestelystä haastavampaa. Eight Off on hyvä siirtymävaihe perinteisestä Vapaakentästä vaikeampiin versioihin.
Penguinissä pelin alkuasetelma on ainutlaatuinen: yksi satunnainen kortti toimii niin sanottuna pääkorttina, jonka päälle kaikki muut maapakat rakennetaan. Tämä vaikuttaa koko pelin strategiaan, sillä pääkortin esiin saaminen voi olla pelin voittamisen edellytys. Lisäksi kussakin sarakkeessa on aluksi kolme korttia, mikä tuo lisää suunnittelutarvetta heti alussa.
Sea Towers käyttää 48 kortin pakkaa, josta on poistettu osa keskikorteista, kuten kutoset ja seiskat. Kortit järjestetään korkeiksi sarakkeiksi, jotka muistuttavat torneja. Sarakkeet rakennetaan arvojärjestyksessä, mutta väreillä ei ole väliä. Tämä sääntö tarjoaa pelaajalle enemmän vapauksia, mutta myös enemmän paineita tehdä oikeat siirrot nopeasti.
Tässä yhdistelmämuodossa otetaan käyttöön Penguinin alkuasettelu ja Sea Towersin sääntörakenne. Lopputuloksena syntyy peli, joka vaatii sekä tilannetajua että kykyä hahmottaa monta siirtoa eteenpäin. Tämä versio ei sovi aloittelijoille, mutta tarjoaa pitkään pelanneille uusia haasteita ja vaihtelua.
Kuten monia muitakin pelejä, myös Vapaakenttää voi pelata helposti verkossa ilman rekisteröitymistä tai asennuksia. Monilla sivustoilla, kuten Pasianssi.net, 247freecell.com ja Microsoft Solitaire Collection, voi pelata ilmaiseksi eri vaikeustasoilla. Nettipelit tarjoavat usein mahdollisuuden tallentaa peli, seurata voitto- ja häviöprosenttia ja käyttää vihjetoimintoja. Joissakin sovelluksissa on myös numeroidut jaot, joita voi pelata uudelleen tai jakaa muille. Tämä tekee Vapaakentästä helposti lähestyttävän ja kehittävän ajanvietteen kaikille, jotka pitävät loogisista pulmista ja älyllisistä haasteista.
