Lippupallo säännöt: Kattava opas lajin saloihin, taktiikoihin ja varusteisiin

Main KW; lippupallo säännöt 2ndary; lippupallo varusteet, lippupallo kenttä, lippupallo pelipaikat, lippupallo taktiikat, lippupallo pisteet 3rdtiary; lippupallo harrastus, lippupallon MM-kisat, amerikkalainen jalkapallo erot, lippupallo Suomessa, lippupallo säännöt lyhyesti

Lippupallo on vauhdikas, taktinen ja fyysisesti esteetön amerikkalaisen jalkapallon muoto, joka on saavuttanut valtavan suosion niin koulujen liikuntatunneilla, harrastesarjoissa kuin kansainvälisellä huipputasollakin. Tämän oppaan keskiössä ovat viralliset lippupallo säännöt, jotka tekevät pelistä turvallisen, strategisen ja nopean ilman perinteisen jenkkifutiksen rajuja kontakteja ja varustekierrettä. Toisin kuin perinteisessä versiossa, lippupallossa taklaaminen on ehdottomasti kielletty, ja puolustuksen tavoitteena on pysäyttää pallonkantaja irrottamalla tämän vyöltä vyötäröllä roikkuva lippu. Peli perustuu vahvasti heitto- ja juoksupeleihin, tarkkoihin kuvioihin sekä pelaajien väliseen saumattomaan yhteistyöhön, mikä tekee siitä erinomaisen joukkuelajin kaikenikäisille. Tässä artikkelissa käymme yksityiskohtaisesti läpi kentän mitat, pisteytyksen, sallitut pelipaikat, strategiset kuviot sekä sen, miten laji eroaa varusteineen perinteisestä amerikkalaisesta jalkapallosta.

• Pelin perusajatus: Edetä pallon kanssa vastustajan maalialueelle heittämällä tai juoksemalla.
• Kontaktittomuus: Taklaaminen, blokkaaminen ja fyysinen estäminen ovat kiellettyjä, mikä minimoi loukkaantumisriskit.
• Pelin pysäyttäminen: Hyökkäys pysähtyy sillä hetkellä, kun puolustaja irrottaa pallonkantajan lipun vyöstä.
• Peliaika: Tyypillisesti kaksi 20 minuutin puoliaikaa, joissa kello käy jatkuvasti paitsi puoliajan lopussa.
• Joukkueen koko: Virallisissa turnauksissa kentällä on samanaikaisesti viisi (5) pelaajaa per joukkue.
• Pisteiden teko: Maali eli touchdown tuo kuusi pistettä, jonka jälkeen joukkue voi yrittää lisäpisteitä.

Mitä on lippupallo ja miten se eroaa amerikkalaisesta jalkapallosta?

Lippupallo (englanniksi flag football) kehittyi alun perin amerikkalaisen jalkapallon pohjalta sotilaiden vapaa-ajanvietteeksi toisen maailmansodan aikana, jolloin haluttiin pelata tuttua peliä ilman raskaita suojavarusteita ja loukkaantumisvaaraa. Suurin ero lajien välillä on kontakti: kun perinteisessä jenkkifutiksessa hyökkäys pysäytetään lyömällä pallonkantaja maahan voimakkaalla taklauksella, lippupallossa riittää vyötäröltä nykäistävä lippu. Tämä perustavanlaatuinen muutos muuttaa pelin luonteen täysin erilaiseksi, korostaen nopeutta, ketteryyttä ja pelisilmää fyysisen massan ja voiman sijasta.

Lajien väliset amerikkalainen jalkapallo erot näkyvät selvästi myös sääntökirjassa ja pelaajamäärissä. Perinteisessä amerikkalaisessa jalkapallossa kentällä on kerrallaan 11 pelaajaa molemmilta puolilta, ja pelitilanteet vaativat linjamiesten välistä kovaa fyysistä vääntöä. Lippupallossa linjapeli on riisuttu pois, eikä pelissä ole laisinkaan blokkaamista, eli hyökkääjät eivät saa juosta pallonkantajan edessä suojana estämässä puolustajia. Tämä tekee pelistä huomattavasti taktisempaa tilan voittamista ja avoimien syöttösuuntien löytämistä.

Harrastuksen saavutettavuus ja kasvu

Lajina lippupallo harrastus on erittäin matalan kynnyksen toimintaa, koska aloittamiseen ei vaadita satojen eurojen varustehankintoja. Kuka tahansa voi tulla mukaan toimintaan iästä, sukupuolesta tai urheilutaustasta riippumatta. Lajin helppous ja vauhdikkuus ovat tehneet siitä suositun myös yritysten tyky-päivillä ja harrasteliigoissa, joissa korostetaan hauskanpitoa ja kuntoilua turvallisessa ympäristössä.

Virallinen lippupallo kenttä ja sen merkinnät

Kansainvälisten sääntöjen mukainen lippupallo kenttä on huomattavasti pienempi kuin perinteisen amerikkalaisen jalkapallon kenttä, mikä mahdollistaa pelien järjestämisen tavallisilla jalkapallonurmilla tai jopa sisähalleissa. Kentän kokonaispituus on yleensä 70 jaardia (noin 64 metriä) ja leveys 30 jaardia (noin 27 metriä). Kenttä jaetaan selkeisiin alueisiin, joilla jokaisella on oma tarkoituksensa pelin kulun ja sääntöjen soveltamisen kannalta.

Kentän molemmissa päissä sijaitsevat maalialueet (end zones), joiden syvyys on 10 jaardia. Maalialueiden välissä on 50 jaardin pituinen pelialue, joka on jaettu kahteen yhtä suureen puoliskoon keskiviivalla. Lisäksi kentässä on erityiset merkinnät viiden jaardin kohdalla molemmista maalialueista – näitä kutsutaan niin sanotuiksi ”No-Run” -alueiksi, joilla hyökkäävä joukkue ei saa pelata juoksupelejä, vaan pisteiden tekemisen on tapahduttava syöttämällä pallo ilman halki.

• Kokonaispituus: 70 jaardia (sisältää kaksi 10 jaardin maalialuetta).
• Kokonaisleveys: 30 jaardia.
• Keskiviiva: Jakaa pelikentän kahteen 25 jaardin pituiseen alueeseen.
• No-Run-alueet: Viiden jaardin vyöhyke ennen kumpaakin maalialuetta.
• Aloituspisteet: Uudet hyökkäysvuorot alkavat omalta 5 jaardin linjalta.
• Pelikentän alusta: Voidaan pelata tekonurmella, luonnonnurmella tai urheiluhallin parketilla.

Kentän strategiset vyöhykkeet

Oikeat lippupallo varusteet: Mitä pelaaja tarvitsee?

Yksi lippupallon suurimmista eduista on sen edullisuus ja minimaalinen varustevaatimus. Viralliset lippupallo varusteet koostuvat vain muutamasta pakollisesta elementistä, jotka takaavat pelin sääntöjenmukaisuuden ja pelaajien turvallisuuden. Tärkein ja lajille nimen antava varuste on lippuvyö, johon on kiinnitetty kaksi tai kolme pitkää, selkeästi erottuvaa lippua. Nämä liput on kiinnitetty vyöhön yleensä joko pop-kiinnikkeillä (jotka pitävät pamahtavan äänen irrotessaan) tai tarrakiinnityksellä.

Pelaajien asustuksessa on muutamia tarkkoja sääntöjä, joilla ehkäistään loukkaantumisia ja varmistetaan, ettei puolustuksen työtä vaikeuteta vilpillisesti. Esimerkiksi pelipaitojen on oltava niin pitkiä, että ne voidaan sulloa housujen sisään, tai vaihtoehtoisesti niin lyhyitä, etteivät ne peitä lippuvyötä tai lippujen kiinnityskohtia. Housuissa ei myöskään saa olla ulkoisia taskuja, sillä puolustajan sormet voivat tarttua niihin lippua tavoiteltaessa, mikä aiheuttaa sormivammojen riskin.

Pallon valinta ja kokovaatimukset

Pelin välineenä käytetään tuttua soikeaa nahkaista tai synteettistä amerikkalaista jalkapalloa. Pallon koko kuitenkin vaihtelee sarjatason ja pelaajien iän mukaan. Aikuiset miehet pelaavat virallisella täysikokoisella pallolla (Official size), kun taas naisten sarjoissa ja nuorissa käytetään hieman pienempää palloa (Intermediate tai Youth size), jotta pallon heittäminen ja käsittely on helpompaa ja peli pysyy lennokkaana.

Lippupallo pelipaikat ja pelaajien roolit kentällä

Koska kentällä on samanaikaisesti vain viisi pelaajaa, jokaisen rooli on äärimmäisen kriittinen ja pelipaikkojen ymmärtäminen on avain menestykseen. Lippupallossa ei ole erillisiä erikoisjoukkueita, joten samat pelaajat pelaavat usein sekä hyökkäystä että puolustusta (ns. two-way players). Tämä vaatii pelaajilta monipuolista urheilullisuutta, hyvää peruskuntoa ja kykyä omaksua erilaisia pelitaktisia kuvioita nopeassa tahdissa.

Hyökkäyksessä peli pyörii täysin pelinrakentajan ympärillä, kun taas puolustuksessa pyritään organisoimaan joko tiukkaa mies- tai aluepuolustusta. Koska fyysistä kontaktia ei sallita, puolustajien lippupallo pelipaikat vaativat erinomaista sijoittumiskykyä ja kykyä ennakoida hyökkäyksen heittokuvioita. Hyökkääjien puolestaan täytyy hallita tarkat ja terävät suunnanmuutokset päästääkseen vapaaksi puolustajien vartioinnista.

• Pelinrakentaja (Quarterback, QB): Hyökkäyksen aivot, joka saa pallon aloituksesta, jakaa juoksupelejä tai heittää pallon laitureille. Ei saa itse juosta aloituslinjan yli pallon kanssa.
• Sentteri (Center, C): Antaa pallon aloituksesta pelinrakentajalle (snap) ja lähtee tämän jälkeen itse juoksemaan heittokuviota vastaanottajaksi.
• Laitahyökkääjä / Vastaanottaja (Receiver, WR): Nopeat pelaajat, joiden tehtävänä on juosta ennalta sovitut kuviot ja ottaa pelinrakentajan heitot kiinni.
• Keskushyökkääjä (Running Back, RB): Pelaaja, joka voi ottaa pallon vastaan pelinrakentajan kädestä juoksupeliä varten tai toimia lyhyenä syöttövaihtoehtona.
• Lipunryntääjä (Rusher, BLITZ): Puolustaja, joka aloittaa vähintään 7 jaardin päästä aloituslinjasta ja ryntää suoraan kohti pelinrakentajaa häiritäkseen heittoa.
• Takapuolustaja (Defensive Back, DB): Puolustajat, jotka vartioivat laitahyökkääjiä ja pyrkivät katkaisemaan tai lyömään alas pelinrakentajan syötöt.

Hyökkäys vs Puolustus roolitukset

Pelin kulku ja lippupallo säännöt lyhyesti

Jos kaipaat nopeaa katsausta siihen, miten peli etenee minuutista toiseen, lippupallo säännöt lyhyesti tiivistettynä auttavat hahmottamaan kokonaisuuden. Ottelu alkaa kolikonheitolla, jonka voittaja päättää, haluaako aloittaa hyökkäyksellä vai valitseeko puolustettavan päädyn. Peli aloitetaan omalta 5 jaardin linjalta, eli potkuja (kick-off) ei lippupallossa käytetä lainkaan. Hyökkäävällä joukkueella on neljä (4) yritystä (down) edetä kentän keskiviivan yli. Jos joukkue onnistuu ylittämään keskiviivan, se saa uudet neljä yritystä tehdä maali eli touchdown vastustajan maalialueella.

Jos hyökkäys epäonnistuu saavuttamaan keskiviivaa tai tekemään maalia neljällä yrityksellä, pallo siirtyy vastustajalle, joka aloittaa oman hyökkäysvuoronsa omalta 5 jaardin linjaltaan. Poikkeuksena on tilanne, jossa puolustus onnistuu katkaisemaan heiton ilmasta (syötönkatko eli interception) – tällöin katkon tehnyt puolustaja saa heti lähteä etenemään pallon kanssa kohti vastustajan maalia, ja uusi hyökkäysvuoro alkaa siitä pisteestä, missä kyseisen pelaajan lippu lopulta irrotettiin.

• Aloitus: Ei aloituspotkuja, peli alkaa aina 5 jaardin linjalta.
• Yritykset (Downit): 4 yritystä päästä keskiviivalle, jonka jälkeen 4 yritystä tehdä maali.
• Pelin katkeaminen: Lippu irrotetaan, pallo osuu maahan (fumblea ei voi peittää), pallonkantaja astuu ulos kentältä tai syöttö epäonnistuu.
• Ei rähmäyksiä: Jos pallo putoaa maahan pelaajan käsistä kesken juoksun, peli puhalletaan heti poikki ja seuraava yritys alkaa pudotuspaikasta.
• Ryntäyssääntö: Puolustajan, joka aikoo rynnätä pelinrakentajan kimppuun, on oltava vähintään 7 jaardin päässä aloituksesta tuomarin merkkaamalla linjalla ennen peliä.
• Heittoaika: Pelinrakentajalla on yleensä 7 sekuntia aikaa heittää pallo aloituslinjan takaa, muuten yritys katsotaan menetetyksi.

Miten lippupallo pisteet muodostuvat? Pisteytysjärjestelmä

Lippupallon pisteytys noudattaa pitkälti emälajinsa periaatteita, mutta siinä on omat mielenkiintoiset vivahteensa erityisesti lisäpisteiden kohdalla. Pelin päätavoite on tietenkin tehdä maali (touchdown), joka syntyy, kun hyökkäävän joukkueen pelaaja ottaa sääntöjen mukaisen syötön kiinni vastustajan maalialueella tai juoksee pallon kanssa maalilinjan yli siten, että molemmat liput ovat edelleen kiinni vyötäröllä. Jokainen touchdown on arvoltaan kuusi (6) pistettä.

Maalin jälkeen hyökkäävällä joukkueella on mahdollisuus kasvattaa pottiaan ottamalla niin sanottu lisäpisteyritys (try for point). Joukkue voi valita kahden eri vaihtoehdon välillä sen mukaan, kuinka suuren riskin se haluaa ottaa. Lisäpisteet ovat taktisesti erittäin merkittäviä, ja usein tiukat ottelut ratkeavat juuri siihen, kuinka tehokkaasti joukkueet onnistuvat hyödyntämään touchdownin jälkeiset tilanteet.

• Touchdown (TD): 6 pistettä. Pallon toimittaminen maalialueelle sääntöjen mukaisesti.
• 1 pisteen lisäyritys: Peli aloitetaan 5 jaardin linjalta. Koska tämä on No-Run-alueella, lisäpiste on pakko yrittää heittopelillä.
• 2 pisteen lisäyritys: Peli aloitetaan 10 jaardin linjalta. Joukkue voi vapaasti valita, yrittääkö se pistettä juoksemalla vai heittämällä.
• Safety (oma maali): 2 pistettä puolustukselle. Syntyy, jos hyökkääjä liputetaan tai hän tekee virheen omalla maalialueellaan.
• Puolustuksen lisäpisteretki: Jos puolustus katkaisee syötön lisäpisteyrityksen aikana ja juoksee sen vastustajan maaliin asti, se saa 2 pistettä.

Keskeiset hyökkäys- ja puolustuslippupallo taktiikat

Menestyminen vaatii muutakin kuin pelkkää nopeutta; joukkueen lippupallo taktiikat ja niiden kurinalainen noudattaminen ratkaisevat ottelut. Hyökkäyksessä taktiikan perusta ovat monimutkaiset ja ennalta harjoitellut heittokuviot (route tree). Koska blokkaamista ei ole, laitahyökkääjien on käytettävä hämäyksiä ja teräviä suunnanmuutoksia tehdäkseen eron puolustajaan. Yleisimpiä heittokuvioita ovat esimerkiksi ”Slant” (viisto juoksu sisäänpäin), ”Out” (käännös kohti sivurajaa) ja ”Fly” (suora juoksu täysiä kohti maalia).

Puolustuksessa joukkueet joutuvat jatkuvasti tasapainoilemaan kahden eri puolustusmuodon välillä. Miespuolustuksessa (man-to-man) jokaisella puolustajalla on oma nimikkopelaaja, jota hän seuraa joka paikkaan. Aluepuolustuksessa (zone defense) taas kenttä jaetaan lohkoihin, ja jokainen vastaa omalle alueelleen tulevista pelaajista ja heitoista. Taktista syvyyttä lisää lipunryntääjän (rusher) käyttö, joka pyrkii luomaan painetta pelinrakentajalle pakottaen tämän hätäisiin ratkaisuihin.

Heittokuvioiden perusteet (The Route Tree)

Rangaistukset ja virheet lippupallossa

Lippupallo säännöt ovat hyvin tiukat turvallisuuden ja reilun pelin suhteen. Koska kyseessä on kontaktiton laji, kaikki fyysiset kontaktit tulkitaan herkästi virheiksi, joista määrätään jaardirangaistuksia. Rangaistus merkitsee joko hyökkäyksen siirtymistä taaksepäin tai puolustuksen avittamista lähemmäs hyökkäävän joukkueen maalia. Tuomarit osoittavat virheen heittämällä ilmaan keltaisen rangaistuslipun (penalty flag).

Yksi yleisimmistä ja usein kiivaimpia keskusteluja aiheuttavista virheistä on lipun estäminen (flag guarding). Pallonkantaja ei saa missään tilanteessa suojata lippujaan kädellään, kyynärpäällään tai pudottamalla palloa lippujen eteen esteeksi. Puolustajalla on oltava esteetön pääsy lippuihin. Samoin puolustaja ei saa ottaa kiinni pallonkantajan vaatteista tai kehosta hidastaakseen tätä ennen lipun irrottamista (holding).

• Lipun estäminen (Flag guarding): Hyökkääjä suojaa kädellä lippuaan. Rangaistus: 5 jaardia virhepaikasta ja yrityksen menetys.
• Laiton kontakti (Illegal contact): Taklaaminen, töniminen tai blokkaaminen. Rangaistus: 10 jaardia.
• Lipunryntääjän estäminen (Impeding the rusher): Sentteri tai muu hyökkääjä seisoo ryntääjän juoksulinjalla. Rangaistus: 5 jaardia ja yrityksen uusiminen.
• Ennenaikainen aloitus (False start): Hyökkääjä liikkuu eteenpäin ennen kuin pallo on annettu aloituksesta. Rangaistus: 5 jaardia aloituslinjasta.
• Puolustuksen häirintä (Pass interference): Puolustaja koskee laitahyökkääjään ennen kuin pallo on saapunut perille. Rangaistus: Automaattinen uusi yritys virhepaikasta.
• Sivurajarike (Sideline interference): Vaihtopenkillä olevat pelaajat tai valmentajat astuvat kenttäalueelle pelin aikana. Rangaistus: 5 jaardia.

No-Run-alueet ja niiden merkitys pelistrategialle

Lippupallon erityispiirre, joka erottaa sen monista muista pallopeleistä, ovat niin sanotut No-Run-alueet. Nämä viiden jaardin laajuiset vyöhykkeet sijaitsevat välittömästi ennen molempia maalialueita. Kun hyökkäävä joukkue etenee ottelussa näin lähelle vastustajan maalia, säännöt kieltävät ehdottomasti kaikki perinteiset juoksupelit, joissa pallo annetaan kädestä käteen suoraan aloituslinjan takana.

Tämän säännön ensisijainen tarkoitus on estää vaaralliset ”pusku”-tilanteet maalilinjan tuntumassa, joissa pelaajat saattaisivat törmätä kovalla voimalla toisiinsa massaylivoiman turvin. Strategisesti No-Run-alueet muuttavat pelin luonteen täysin. Puolustus voi vetäytyä suoraan maalialueelle peittämään heittolinjoja, sillä he tietävät, ettei kenenkään tarvitse kytätä sähäkkää juoksijaa aloituslinjan tasolla. Hyökkäyksen puolestaan on keksittävä erittäin luovia, lyhyitä ja tarkkoja syöttökuvioita tehdäkseen pisteitä.

• Sijainti: 5 jaardia ennen kumpaakin maalilinjaa.
• Rajoitus: Vain heittopelit ovat sallittuja. Juokseminen aloituslinjan yli pallon kanssa on kielletty.
• Rangaistus rikkomisesta: Yrityksen menetys ja hyökkäys siirtyy takaisin edelliselle aloituslinjalle.
• Vaikutus puolustukseen: Puolustajat voivat keskittyä pelkästään syöttöjen katkaisemiseen ja laitureiden vartiointiin.
• Vaikutus lisäpisteisiin: 1 pisteen lisäyritys pelataan aina No-Run-alueelta (5 jaardin linjalta), joten se on aina heittopeli.

Lippupallo Suomessa ja kansainväliset kentät

Laji on kasvanut Suomessa tasaisesti, ja sen virallisena kattojärjestönä toimii Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto (SAJL). Lippupallo Suomessa on kokenut uuden renessanssin erityisesti sen jälkeen, kun laji valittiin mukaan viralliseksi kilpailulajiksi Los Angelesin vuoden 2028 kesäolympialaisiin. Tämä historiallinen päätös on nostanut lajin statusta harrastelusta vakavasti otettavaksi huippuurheiluksi, ja Suomessa panostetaankin parhaillaan vahvasti maajoukkuetoiminnan ja nuorisovalmennuksen kehittämiseen.

Kansainvälisellä tasolla lajin ehdoton huipentuma ovat lippupallon MM-kisat (IFAF Flag Football World Championships), joita järjestetään kahden vuoden välein. MM-kisoissa maailman parhaat maat, kuten Yhdysvallat, Meksiko, Itävalta ja Saksa, mittaavat tasonsa äärimmäisen nopeatempoisissa otteluissa. Suomi on ollut säännöllisesti mukana kansainvälisissä arvokisoissa sekä miesten että naisten sarjoissa, ja kotimainen SM-sarja tarjoaa laadukasta ja kovaa pelituntumaa ympäri vuoden.

Yhteenveto

Lippupallo on moderni, turvallinen ja äärimmäisen viihdyttävä urheilulaji, joka onnistuu yhdistämään amerikkalaisen jalkapallon parhaat taktiset puolet nopeatempoiseen ja kontaktittomaan pelitapaan. Lajin helpot säännöt, alhaiset aloituskustannukset ja sukupuolineutraali luonne tekevät siitä täydellisen vaihtoehdon koulujen liikuntaan, harrasteporukoille sekä vakavaan kilpaurheiluun. Tulevat olympialaiset tulevat varmasti kasvattamaan lajin suosiota entisestään meillä ja maailmalla, joten nyt on loistava hetki ottaa säännöt haltuun ja suunnata viheriölle kokeilemaan omia taitojaan lippujen nappaamisessa.

Usein kysytyt kysymykset

Saako lippupallossa ottaa fyysistä kontaktia?

Ei saa. Lippupallo on sääntöjen mukaan kontaktiton urheilulaji, jossa taklaaminen, blokkaaminen, töniminen ja toisen pelaajan fyysinen estäminen on ehdottomasti kiellettyä rangaistuksen uhalla.

Mitä tapahtuu jos pallo putoaa maahan kesken syötön?

Jos eteenpäin suunnattu syöttö osuu maahan ilman, että kukaan ottaa sitä kiinni, kyseessä on epäonnistunut syöttö (incomplete pass). Peli vihelletään heti poikki, ja seuraava yritys alkaa samasta aloituslinjasta.

Voiko pelinrakentaja itse juosta pallon kanssa aloituslinjan yli?

Ei suoraan aloituksesta. Pelinrakentaja ei saa juosta aloituslinjan yli, ellei hän ole ensin antanut palloa kädestä käteen toiselle pelaajalle, joka puolestaan antaa tai heittää pallon takaisin pelinrakentajalle.

Kuinka pitkä on virallinen lippupallo-ottelu?

Virallinen ottelu kestää yleensä 40 minuuttia, ja se on jaettu kahteen 20 minuutin puoliaikaan. Peliaika on juoksevaa, eli kello pysäytetään vain erikoistilanteissa puoliaikojen lopussa.

Mikä on No-Run-alue ja missä se sijaitsee?

No-Run-alue on viiden jaardin pituinen vyöhyke välittömästi ennen kumpaakin maalialuetta. Tällä alueella hyökkäävä joukkue saa käyttää ainoastaan heittopeliä pisteiden tekemiseen.

Mitä tarkoittaa flag guarding eli lipun estäminen?

Lipun estäminen on virhe, jossa pallonkantaja yrittää estää puolustajaa pääsemästä käsiksi lippuun suojaamalla sitä kädellään, kyynärpäällään tai pelipaidallaan. Tämä on kiellettyä ja siitä seuraa rangaistus.

Kuinka monta pelaajaa joukkueessa on kentällä samanaikaisesti?

Virallisissa kansainvälisissä turnauksissa ja IFAF-sääntöjen mukaisissa otteluissa kentällä on samanaikaisesti viisi (5) pelaajaa kummastakin joukkueesta.

Tarvitseeko lippupallossa käyttää kypärää?

Ei tarvitse. Koska lajissa ei ole taklauksia tai kovia suojavarustekontakteja, kypärää ei käytetä. Pakollinen suojavaruste useimmissa sarjoissa on ainoastaan hammassuojat.

Mitä eroa on pop-lipulla ja tarranauhalippulla?

Pop-lippu on kiinnitetty vyöhön muovisella kiinnikkeellä, joka päästää selvän paukahduksen (”pop”), kun se irrotetaan, mikä helpottaa tuomarin työtä. Tarranauhalippu kiinnittyy nimensä mukaisesti tarralla.

Mitä tapahtuu jos puolustaja katkaisee hyökkäyksen syötön?

Jos puolustaja ottaa hyökkäyksen heittämän syötön kiinni ilmasta, kyseessä on syötönkatko (interception). Puolustaja saa heti juosta pallon kanssa eteenpäin, ja hänen joukkueensa saa hyökkäysvuoron siitä paikasta, missä peli lopulta katkeaa.