Kellopasianssi – säännöt ja pelin kulku

Kellopasianssi on yksi helpoimmista ja tunnetuimmista yhden pelaajan pasiansseista. Siinä tavallinen 52 kortin pakka jaetaan kellotaulun muotoon, ja korttien paikat määräytyvät niiden numeron mukaan – ässä menee kello yhteen, kakkonen kello kahteen ja niin edelleen. Peli on nopea oppia eikä vaadi minkäänlaista strategiaa, sillä lopputulos riippuu täysin siitä, miten pakka on sekoitettu. Juuri tämä tekee kellopasianssista mukavan tauko- ja rentoutumispelin: säännöt voi opettaa lapselle hetkessä, mutta voitto maistuu makealta, koska se osuu kohdalle vain harvoin. Tässä oppaassa käydään läpi kellopasianssin säännöt, asettelu ja pelin kulku vaihe vaiheelta sekä selitetään, miksi peli voitetaan keskimäärin vain joka kolmastoista kerta.

Mikä on kellopasianssi?

Kellopasianssi (englanniksi Clock Solitaire tai Clock Patience) on yksinpeli, jossa kortit asetellaan pöydälle kellotaulun muotoon. Kahdestatoista pinosta muodostuu kellotaulun numerot 1–12, ja kolmastoista pino sijoitetaan taulun keskelle. Pelin tavoitteena on kääntää kaikki kortit oikeille paikoilleen niin, että jokaisen kelloasennon alle päätyvät juuri sen numeron neljä korttia.

Kellopasianssi kuuluu niin sanottuihin onnenpasiansseihin: pelaaja ei tee yhtäkään valintaa, vaan jokainen siirto on pakotettu. Siksi peliä ei voi varsinaisesti pelata ”taitavasti” – voitto tai häviö ratkeaa jo siinä hetkessä, kun pakka sekoitetaan. Tämä erottaa sen esimerkiksi Klondike-pasianssista ja Vapaakentästä (FreeCell), joissa pelaajan omat ratkaisut vaikuttavat lopputulokseen. Kellopasianssi on siis ennen kaikkea ajankuluksi tarkoitettu, visuaalisesti hauska peli, joka sopii kaikenikäisille.

Mitä kellopasianssiin tarvitaan?

Kellopasianssiin tarvitaan vain yksi asia:

• Tavallinen 52 kortin pakka, josta jokerit on poistettu.
• Riittävästi pöytätilaa, jotta 13 pinoa mahtuvat kellotaulun muotoon.

Koska pakassa on jokaista numeroa (ja kuvakorttia) neljä kappaletta, kortit jakautuvat tasan 13 pinoon: 52 korttia jaettuna neljän kortin pinoihin tekee täsmälleen 13 pinoa. Yhtään korttia ei siis jää yli eikä puutu. Peliä pelataan perinteisesti oikealla korttipakalla, mutta samat säännöt toimivat myös lukuisissa ilmaisissa mobiili- ja selainversioissa.

Kellopasianssin asettelu

Sekoita pakka huolellisesti ja jaa kaikki 52 korttia kuvapuoli alaspäin 13 pinoon, joissa jokaisessa on neljä korttia. Älä katso kortteja jaon aikana. Aseta pinot näin:

• 12 pinoa ympyrän muotoon kuin kellotaulun numerot: yksi pino kohtaan 1, seuraava kohtaan 2 ja niin edelleen aina kohtaan 12 asti.
• 13. pino keskelle kellotaulua. Tämä keskipino toimii pelin ”kätenä”, josta ensimmäinen kortti käännetään.

Jokaisen kelloasennon kohdalla korteilla on oma lukuarvonsa, jonka mukaan ne lopulta lajitellaan:

• Ässä = kello 1
• Numerot 2–10 = oman numeronsa mukainen kohta (esimerkiksi 7 menee kello seitsemään)
• Sotamies (J) = kello 11
• Kuningatar (Q) = kello 12
• Kuningas (K) = keskipino

Kun asettelu on valmis, pöydällä on 13 siistiä pinoa, joissa kaikki kortit ovat vielä piilossa. Nyt voi aloittaa pelin kulun.

Pelin kulku vaihe vaiheelta

Kellopasianssi etenee täysin mekaanisesti: jokainen käännetty kortti kertoo, mihin seuraavaksi mennään. Pelissä ei ole valintoja, joten eteneminen on aina samanlaista.

1. Käännä keskipinon päällimmäinen kortti. Katso sen lukuarvo.
2. Sijoita kortti kuvapuoli ylöspäin sen omaan kelloasentoon, kyseisen pinon alle. Esimerkiksi käännetty 5 laitetaan kello viiden pinon alle.
3. Ota sen pinon päällimmäinen (yhä piilossa oleva) kortti, jonka alle juuri asetit kortin, ja käännä se.
4. Sijoita tämä uusi kortti vuorostaan omaan kelloasentoonsa saman periaatteen mukaan.
5. Jatka ketjua: jokainen käännetty kortti ohjaa seuraavan siirron siihen pinoon, jonka numeroa se vastaa.

Aina kun käännät kuninkaan, se menee keskelle. Tällöin otat seuraavan kortin keskipinosta ja jatkat. Peli etenee siis katkeamattomana ketjuna niin kauan kuin pinoissa riittää käännettäviä kortteja.

Esimerkki yhdestä ketjusta

Oletetaan, että käännät keskipinosta 8:n. Asetat sen kello kahdeksan pinon alle ja käännät kyseisen pinon päällimmäisen kortin. Se onkin kuningatar, joten siirryt kello kahteentoista ja asetat sen sinne. Kello kahdentoista pinosta kääntyy 3, joten menet kello kolmeen, ja sieltä paljastuu sotamies, joka ohjaa sinut kello yhteentoista – ja niin peli jatkuu. Ketju päättyy vasta, kun käännettävä kortti osoittaa pinoon, joka on jo tyhjä.

Milloin peli on voitettu tai hävitty?

Kellopasianssin lopputulos ratkeaa, kun ketju katkeaa – eli kun käännetty kortti osoittaa pinoon, jossa ei ole enää käännettäviä kortteja. Tämä tapahtuu aina viimeistään silloin, kun neljäs kuningas kääntyy, koska kuninkaat kerääntyvät keskipinoon, josta ketju sai alkunsa.

• Voitto: peli on voitettu, jos kaikki 52 korttia ovat lopussa oikeilla paikoillaan – eli jokaisessa kelloasennossa on sen numeron neljä korttia kuvapuoli ylöspäin ja keskellä neljä kuningasta.
• Häviö: peli on hävitty, jos neljäs kuningas päätyy keskelle ennen kuin kaikki muut kortit on saatu käännettyä. Tällöin ketju katkeaa, koska keskipinosta ei enää paljastu uutta korttia, ja osa pinoista jää vielä selvittämättä.

Koska kuninkaat ovat ainoa kortti, joka palaa takaisin keskipinoon, peli käytännössä ”elää” juuri niin kauan kuin kuninkaita riittää ohjaamaan ketjua eteenpäin. Jos neljäs kuningas tulee vastaan liian aikaisin, peli päättyy tappioon.

Voittamisen todennäköisyys

Kellopasianssissa ei tehdä yhtään valintaa, joten voitto riippuu puhtaasti pakan sekoituksesta. Matemaattisesti on osoitettu, että peli voitetaan täsmälleen todennäköisyydellä 1/13 eli noin 7,7 prosentin tapauksista.

Syy on yllättävän elegantti: peli voitetaan vain ja ainoastaan silloin, kun neljäs (viimeinen) kuningas on se kortti, joka kääntyy koko pakan viimeisenä. Koska kuningas on yksi 13:sta eri arvosta, todennäköisyys sille, että viimeinen käännettävä kortti on juuri neljäs kuningas, on tasan 1/13. Tämä tarkoittaa käytännössä, että keskimäärin vain yksi 13 pelistä päättyy voittoon – eikä sitä voi omilla taidoilla parantaa.

Juuri siksi kellopasianssia kutsutaan usein ”onnenpeliksi”: se on viihdyttävä ja rentouttava, mutta voittaminen on harvinaista ja siksi palkitsevaa. Jos kaipaat pasianssia, jossa omat ratkaisut ratkaisevat, kannattaa kokeilla taitopainotteisempia versioita, kuten Spiderpasianssia tai Pyramidipasianssia.

Yleisimmät virheet ja väärinkäsitykset

Vaikka kellopasianssi on yksinkertainen, pelissä tulee usein tehtyä muutamia tyypillisiä kömmähdyksiä:

• Kortteja katsotaan jaon aikana. Pinojen tulee olla täysin satunnaisia ja piilossa – muuten peli ei ole reilu.
• Kuvakorttien paikat sekaantuvat. Muista, että sotamies on 11, kuningatar 12 ja kuningas keskellä. Tämä on helppo unohtaa kesken ketjun.
• Kortti asetetaan väärään kohtaan pinossa. Käännetty kortti laitetaan aina kyseisen pinon alle, jotta pinon piilossa olevat kortit pysyvät käännettävinä päällä.
• Luullaan, että pelissä voi ”pelata hyvin”. Koska yhtään valintaa ei ole, mikään temppu ei paranna mahdollisuuksia. Kellopasianssi on puhtaasti sattuman varassa.

Muunnelmat ja vinkit vaihteluun

Kellopasianssista on olemassa useita kevyitä muunnelmia, joilla peliin saa lisää jännitystä tai hieman pelaajan omaa vaikutusvaltaa:

• Pistelaskuversio: jokaisesta oikein paikalleen saadusta pinosta annetaan pisteitä, ja tavoitteena on saada mahdollisimman monta pinoa valmiiksi ennen kuin neljäs kuningas katkaisee ketjun.
• Yhden kuninkaan sääntö: osassa versioista peli ei pääty heti neljänteen kuninkaaseen, vaan pelaaja saa jatkaa niin kauan kuin jokin pino tarjoaa käännettävän kortin – tämä on kuitenkin harvinaisempi tulkinta.
• Digitaaliset versiot: monet selain- ja mobiilipelit kääntävät kortit automaattisesti ja laskevat tilastot, mikä tekee pelistä nopean kokeilla useita kertoja peräkkäin.

Koska itse peliin ei voi vaikuttaa, paras ”vinkki” on nauttia matkasta: seuraa, miten pitkälle ketju etenee ja kuinka moni pino ehtii täyttyä ennen neljättä kuningasta. Monelle kellopasianssi toimii myös lempeänä tapana opettaa lapsille korttien numerojärjestystä ja kuvakorttien arvoja.

Kenelle kellopasianssi sopii?

Kellopasianssi sopii erityisen hyvin:

• Aloittelijoille ja lapsille, koska säännöt oppii minuutissa eikä strategiaa tarvita.
• Nopean tauon viettoon, sillä yksi peli kestää tyypillisesti vain 5–10 minuuttia.
• Onnenpelien ystäville, jotka nauttivat harvinaisen voiton tuomasta ilosta.

Jos taas etsit haastavampaa yksinpeliä, jossa omat päätökset ratkaisevat, tutustu sivuston muihin pasiansseihin ja korttipeleihin. Kattava kokoelma sääntöineen löytyy korttipelit-osiosta, josta pääset myös monien klassikoiden ohjeisiin.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Kuinka monta korttia kellopasianssissa käytetään?

Kellopasianssissa käytetään tavallista 52 kortin pakkaa ilman jokereita. Kortit jaetaan 13 pinoon, joissa jokaisessa on neljä korttia.

Mihin kuvakortit asetetaan?

Ässä menee kello yhteen, sotamies (J) kello yhteentoista ja kuningatar (Q) kello kahteentoista. Kuninkaat (K) sijoitetaan kellotaulun keskelle, keskipinoon.

Milloin kellopasianssi on voitettu?

Peli on voitettu, kun kaikki 52 korttia ovat kuvapuoli ylöspäin oikeilla paikoillaan – jokaisessa kelloasennossa on sen numeron neljä korttia ja keskellä neljä kuningasta.

Voiko kellopasianssissa käyttää strategiaa?

Ei voi. Pelissä ei tehdä yhtään valintaa, vaan jokainen siirto on pakotettu. Lopputulos ratkeaa kokonaan siinä, miten pakka on sekoitettu.

Kuinka usein kellopasianssin voittaa?

Voittotodennäköisyys on tasan 1/13 eli noin 7,7 prosenttia. Keskimäärin siis vain joka kolmastoista peli päättyy voittoon.